Kouvola, Kouvola, Kymenlaakson Kouvola

24.01.2014

Näin raikui Kuudennen Kenttäpelaajan rytmikäs kannustus, joka viimeistään vahvisti miun päätyneen aitoon & oikeaan Kouvolaan eikä mihinkään halpaan kiinalaiseen kopioon. Otteluksi oli valikoitunut Mestiksen kärkiryhmiin kuuluvien KooKoon ja TuTon keskiviikkoinen vääntö. Muistan kulkeneeni edellisen kerran Sumulaakson areenan ovista sisään, kun paikallinen ylpeys pelasi Mestiksen välierissä Vaasan Sporttia vastaan. Onko mikään muuttunut vajaassa kahdessa vuodessa? Minkälaisen maun Liigaan hamuava organisaatio onnistui jättämään johtavan scenepoliisin suuhun?

Jotain vanhaa

Mie olen aina pitänyt erittäin paljon Kouvolan vuonna 1982 valmistuneesta jäähallista, myös sen parran pärinää tuottaneesta sammaleisesta ulkokuoresta. Tunnistettava maamerkki, ei mikään epämääräinen kerta kerran jälkeen laajennettu ja liimalla yhteen kasattu palapeli. Kymenlaaksossa ovat olleet tässä asiassa selkeästi kaukaa viisaita. Hallin korkealle nousevaa kattoa ja sen mukanaan tuomia mahdollisuuksia katselleessaan saattaisi heikommalla itseluottamuksella varustettu lappeenrantalainen kokea pienoisen kateuden piikin pistoksen rinnassaan, mutta mitäänhän me emme myönnä. Vai mitä?

Nykyisellään 6000 katsojan kapasiteetin tarjoava halli onkin yksi suurimmista KooKoon vahvuuksista ja saattaa jo tuollaisenaan häpeään usean liigapaikkakunnan. Mediakuutio nykyisen tulostaulun tilalle, rivi aitioita kiertämään katonrajaa ja vain taivas on kymenlaaksolaisilla rajana? Aina yhtä luotettavan wikipedian mukaan hallin virallinen yleisöennätys on päivätty vuodelle 1985 ja vastakkain olivat luonnollisesti SaiPa ja KooKoo. Tämä kuvastaa todella hienosti naapurikaupunkien seurojen yhteistä historiaa. Tuo 7.3.1985 pelattu ottelu päättyi muuten tasan.


Klikkaa isommaksi

Jotain uutta (keltamustaa)

Kotijoukkue ryntäsi jäälle sumun seasta Nightwishin pauhatessa, cheerleaderit huiskuttivat omat kuvionsa jäällä ja ottelun aikana katsomossa, päädyssä oleva kannattajaryhmä piti sitkeästi tunnelmaa ja kioskista sai lihapiirakan kahdella nakilla. Kyllähän tämän 2010 – luvun jääkiekko-otteluksi tunnistaa ainakin lappeenrantalainen. Kesällä 2011 seuran toiminnanjohtajaksi palkattu Sakari Välimaa on alusta alkaen puhunut liigapaikasta. Patentti – ja rekisterihallituksen sivuja selatessani minulle selvisi, että KooKoo toimii edelleen yhdistysmuotoisena. Olisin mieluusti maksanut muutaman euron saadakseni tarkempaa tietoa naapuriseuran taloudellisesta tilanteesta ja siitä minkälaiset työkalut toiminnanjohtaja Välimaan pakista oikein löytyvätkään. Seuran budjetti on kuitenkin Välimaan kertoman mukaan tuplattu kuudessa vuodessa, ollen tätä nykyä Mestiksen kärkitasoa. Asetettua tavoitetta kohti tehdään selkeästi töitä.

KooKoon tämän kauden rosterista löytyy useampi taatusti lappeenrantalaista puhutteleva nimi. Jarno Lippojoki ja Marlo Koponen ovat olleet joukkueen kokoonpanossa jo pidempään ja viimeisimpänä vahvan keltamustan lisän KooKoon puolustukseen on tuonut Kazakstanin seikkailulta kotimaan kamaralle palannut Pauli Levokari. Yhden pelin otannalla ensin mainittu kaksikko ei erottunut mustaoranssista massasta millään tavalla, Paulin sentään tunnisti eikä pelkästään ison kokonsa perusteella. Lähestulkoon 500 liigaottelun mies pelasi totutun yksinkertaista peliä hänelle suoduilla vahvuuksillaan. Andreas Bernardille on haettu peliminuutteja Kouvolasta ja uskoisin kaikkien tahojen hyötyneen tästä sopimuksesta. Andylle pelituntumaa ja itseluottamusta, KooKoolle neljä pistettä kuudesta mahdollisesta. Vaikka saattaahan tuo vanhemman koulukunnan kannattajan mustaoranssia sydäntä kenties vähän nirhaista, kun näkee SaiPan väreissä olevat varusteet oman jengin maalivahdin päällä.

Kuva: Tiia Kettunen

Tämän tarkempaa huomiointia miulta ei valitettavasti KooKoon pelaajien esityksistä ole antaa sillä tähän seurantaan käytettävissä oleva vähäinen kapasiteettini oli varattu vastustajan riveissä pelanneen oman kylän pojan, Miika Franssilan, otteiden lähempään tarkasteluun. Sain taannoin kuulla, että pienoista pakkipulaa potiessamme joku Luumäen aktiivisista jääkiekonseuraajista oli lähettänyt SaiPalle palautetta ja ehdottanut Franssilan pestaamista sillä perusteella, että hänen otteita keltamustissa seurattaisiin taatusti erittäin innokkaasti vanhalla kotikylällä.

Miikan isän aikanaan tunteneena ja kaukalossakin hänen kanssaan samaan aikaan viilettäneenä on pakko sanoa, että Miikasta on kyllä kasvanut ulkoista habitusta ja luistelutyyliä myöten ns. isänsä poika. Franssila sai TuTon valmentaja Ismo Lehkoselta reilusti vastuuta ja pelasi ikäisekseen rohkeaa kiekollista peliä. Hyvien otteiden kruunuksi Miika onnistui vielä kahden miehen ylivoimalla toimittamaan kiekon maalinperukoille asti. Ehdottoman potentiaalinen kaveri, tulen seuraamaan hänen uraansa jatkossa mielenkiinnolla.

Kuva: Tiia Kettunen

Jotain oranssia

Pienen sivuraiteen kautta takaisin aiheeseen, eli minkälainen jälkimaku tapahtumasta sitten jäi? Kovin oranssi se maku ei ainakaan ole, sillä paikalle saapuneen reilun 1700 hengen yleisön joukosta sai lähestulkoon etsimällä etsiä seuran tunnuksia tai värejä. Siinä missä esimerkiksi Kisapuistossa tätä nykyä suorastaan vilisee seuran värein & logoin varustettuja pipoja, huiveja ja fanipaitoja, jäi Kouvolassa värin tunnustaminen käytännössä päädyn fanaattisten kannattajien varaan. Kummasta tämä sitten kertoo enemmän, seuran ohuesta fanituotevalikoimasta vai seuran ympärillä olevan yhteisön jäyhistä asenteista & uskon puutteesta? Kenties vähän molemmista, mutta fanituoteshopissa oli ainakin miun silmin katsottuna varsin asiallisen näköisiä tuotteita tarjolla.

Edellä sivuttu keltamustan ylpeyden nousu lämmittää miun mieltä kyllä äärimmäisen paljon. Toivon sydämestäni, että pääsemme muutaman vuoden kuluttua tavalla tai toisella täyttämään päätyyn rajatun vieraskannattajien katsomon. Pelicansista on vuosien mittaan muodostunut hyvä sijainen, mutta kyllä derby on aina derby. Siispä vetäkää Kouvolassa huivit ylpeästi kaulaan ja hoitakaa jenginne Liigaan sieltä!

Kaiteen kertomaa

Kaiteen kertomaa

Kirjoittaja on vankkumaton SaiPan kannattaja sekä Willimiesten väsymätön äänenavaaja.

@Ihanaparta

2015
Yö ja päivä
2014
Kauden päättyessä (alkaessa) jaamme palkinnot
Tunne, tarina, jatkumo
Etsintäkuulutus!
#HienojaJuttuja
Enemmän kaikkea
Kouvola, Kouvola, Kymenlaakson Kouvola
Patakinnas vs trikoot
2013
SJMJK
Tifon anatomiaa
Do you wanna dance?
Luo nahka, luo sisus
Mitä, missä, milloin? (osa 3)
Mitä, missä, milloin? (osa 2)
Mitä, missä, milloin? (osa 1)
#Kummit
Sinne ja takaisin III
Sinne ja takaisin II
Sinne ja takaisin
Anna maila!
Invaasio 2012 (järjestäjän silmin)
Milla Noroaho
Henri Inki
2012
Koska se on mahdollista
The Joukkue
Kolmas aika
Rehusen Toni
Matsipäivä – 1996 edition
Intohimo vai pakkomielle?
Liigaristeilyn taikaa
Perinteet kunniaan
Toivotaan toivotaan
Kuka? Miksi? Mitä?